Minä en tiedä mistä se johtuu, mutta jostain syystä en voi vastustaaa muovisia vateja, pyykkikoreja tai vastaavia kapistuksia. Ne on minusta tehty nukuttavaksi ja istuttavaksi. Pahvilaatikot ei vedä muovisille vadeille alkuunkaan vertoja. Kyllä semmoisessakin ehkä aikaansa viettää, mutta ei niin mielellään.

Tämä taitaa olla addiktio. Heti pennusta asti menin aina puhtaanpyykinkoppaan leikkimään ja nukkumaan, jos se vain oli mahdollista. Ja tietenkin vielä nykyäänkin. Jostain syystä se ei vaan ole suositeltavaa. Minkähän kumman takia?

Mutta jo joku osaisi kertoa, että mikä muovissa viehättää, niin mielelläni sen kuulisin. En oikein itsekään ymmärrä, miksi vadissa on aina istuttava, siinä vaan on istuttava.



Jouduttiin muuten Ainan kanssa taas tänään töihin. Mannekiineiksi! Tai mitä malleja ne nyt on. Piti istua hienosti sen pitkän penkin päällä, joka meillä on erkkerin edessä olohuoneessa. Ollaan kuulemma taas joskus Suomelan jutussa mukana. Joudumme itse hankkimaan eläntomme työtä tekemällä. Onko moisesta ennen kuultu. Onko kissoille olemassa ammattiyhdistystä? Minkähänlaisia lisäetuja tällaisesta raadannasta pitäisi saada?