Oletkos suurempaa kissapoikaa nähnyt. Siis minähän olen melkein pentu vielä ja tästä kasvetaan kohisten. Ei kannata siinä suhteessa ryhtyä vaatimattomaksi. Sitä paitsi, kun kasvan vielä reippaasti, niin ei Milla cockeri ainakaan pääse isottelemaan. Nyt jo ollaan melkein saman kokoisia. Niin ja siis seuraava kiipeilypuu saa sitten olla tuplakorkea, kattoon asti!

Aina koittaa jotain töniä ja sanoa. Niin, että se pääsee ensimmäistä kertaa Äänekoskelle muutaman päivän päästä. Minä olen tietysti ollut siellä ennenkin, mutta silloin siellä ei vielä ollut Kiiaa, Ainan siskoa. Saa nähdä miten sellaisesta naisvallasta selviää. Ehkä me sieltä reissun päältäkin jotain kirjotellaan. Saapa nähdä ehtiiko, että minkä verran on hässäkkää ja menoa.

On tuosta Ainasta muuten se hyöty, että kun Sara jää matkan varrelle mummolaan, niin eipä tarvitse yksin takakontissa matkustaa. Ja on vielä samassa kuljetushäkissä. Hyvä juttu! Sitten joko ollaan kiltisti tai huudetaan yhteen ääneen. Siinä kyllä olisi hauska jekku, jos laulettaisiin pitkin matkaa. Nau.