Präm, ryskis, poing, kräts, kilin kolin kolin,... Joko arvaatte mitä tapahtui. Minä vähän, ihan pikkuisen vain, hyppäsin puolihuolimattomasti tiskipöydälle, jossa oli pino lautasia sun muuta. Ne vähän niinkuin lipsahti minulta lattialle. Yöhän silloin oli, että en minä nähnyt mihin tassuni asetin. Mitäs ei olleet jo tiskikoneessa. Mitään ei olisi tapahtunut, jos haukotteleva emäntämme olisi jaksanut vielä illalla tyhjentää ja täyttää koneen.

Nyt sitten muka en saisi enää hyppiä tiskipöydälle. Tai niinhän minulle on väitetty koko ajan, mutta asunhan minäkin tässä talossa ja kaikki paikat on kulkemista varten. On, on. Ruokapöydän olen luvannut jättää rauhaan, kun varsinkaan pikkuveli ei osaa puollustaa kinkkuleipiään. Se onkin ihan eri juttu. Yhdessä ollaan sovittu.

Mutta tämmöistä on kissan elämä. Määräillään ja komennetaan, jos vähän pitää hauskaa. Mitähän muuten tänään keksisi...