Minulla on ongelma. En saisi terottaa kynsiäni mihinkään, mihin haluaisin. Nahkanojatuoli on niin hyvä terotuspaikka, että ihan vaistomaisesti rapistelen sen pintaa. On kuulemma pilalla, sanoo isäntä. Sitten on se pieni sininen nojatuoli, joka on niiin sopivan kokoinen terottamiseen. Sekään ei kävisi päinsä.

Kolmas ja ehkä sittenkin suosikkini on sininen iso nojatuoli. Siinä on päällä peitto, että me saadaan Jimin kanssa nukkua makoisian unia nojatuolin kolossa. Peitto roikkuu yli nojatuolin laitojen ja siellä peiton alla on kertakaikkiaan mahdottoman mukava paikka terottaa kynsiä tuolin selkänojaan. Nykyään vaan, aina kun aloitan, joku tulee kauhealla vauhdilla hätistämään minut pois ja vie raapimispuulle. On se niin väärin.

Se sininen iso tuoli oli muuten eilen pahasti tiellä. Meillä oli ralli-ilta menossa Jimin kanssa ja Jimi hyppäsi pitkällä loikalla siihen käsinojalle niin, että koko tuoli meni ympäri. Saatiin hauska leikkionkalo tehtyä ihan omin voimin! Hauskaa oli sen hetken, ennen kuin tuoli taas nostettiin.