Kuva: Uusi tarha hahmottuu ja verkkokin on paikallaan muilla paitsi yhdellä seinustalla. Jimi ja Aina viihtyvät hyvin uudella asuinalueellaan jo nyt, ulkoelämä kiehtoo.
Toimittaja: Voisimmeko käydä tapahtumat aikajärjestyksessä eli Jimi, malttaisitko pysähtyä hetkeksi ja kertoa omin sanoin tapahtumista.
Jimi: Eihän tänään mitään kummempaa, tavallinen päivä.
Toimittaja: Uskoisinpa, ettei Houdini temppuja ole aiemmin nähty ja sitä seuraavaa seikkailua.
Jimi: Niin, joo. Se on totta.
Toimittaja: Miten kaikki sai alkunsa. Ymmärtääkseni te olitte Ainan kanssa valjaissa, hihnat uuden tarhan tolppaan sidottuina siellä uudessa tarhassa.
Jimi: Niin se oli. Pidin siinä aidan reunassa silmällä mitä ympärillä tapahtuu. Leikin välillä poikien kanssa ja ajattelin sitten lähteä tieheni.
Toimittaja: Mutta valjaathan olivat päällä.
Jimi: Heh, heh. Kyllähän niistä selviää, kun tekee Houdinit.
Toimittaja: Ja mitäs sitten tapahtui.
Jimi: Seikkailin ja hiippailin metsän reunaan. Siellä tutkin jäniksen papanoita ja muuta mukavaa. Sitten kuulin, kun emäntä huusi, että missä Jimi on. Sitten alkoi tapahtua. Isoveli juoksi minun perässäni ja minä loikkasin puuhun. Valitettavasti koivun pinta ei olut parasta mahdollista kiipeilyyn ja tipahdin alla olleen puutarhan verkkoaidan päälle. Siitä otin jättiloikat takaisin takapihalle, mutta tajusin, ettei kannata vielä palata ja käännyin kannoillani kohti metsää.
Toimittaja: Ymmärtääkseni vauhtia riitti.
Jimi: Kyllä varmaan tein suuren luokan vauhtiennätykset niissä spurteissa. No siinä metsän puolella vähän hyppäsin puuhun taas, mutta jotenkin sitten häiriinnyin, kun näytti, että jotain pientä liikkui siellä heinikon seassa. Se olikin emännän heiluttelema risu. Pahus. Hämäännyin ja jäin kiinni.
Toimittaja: Ja sitten jouduit arestiin sisälle.
Jimi: Niin no, en päässyt enää millään luikahtamaan oven raosta ulos, kun aina oli emäntä ottamassa ilmasta kopin. Siis kun loikkasin kohti vapautta.
Toimittaja: Päätän Houdini raporttini tähän ja siirryn etsimään päivän pikasprintteriä.
Toimittaja: Aina, ehtisitkö kommentoida tätä päivää muutamalla sanalla.
Aina: Tottakai, paras päivä tähän asti.
Toimittaja: Jimin seikkailua taisi olla mielenkiintoista seurata.
Aina: Kyllä tosiaan. Se oli kuin suoraan Amerikkalaisesta action elokuvasta. Sen inspiroimana päätin itsekin testata minkälaista vauhtia emännästä saa irti.
Toimittaja: Ai se olikin siis suunniteltu juttu.
Aina: Perusteellisesti! Ja hyvin onnistui. Sanoisin, että sain emäntään kaksi kertaa, ei kun viisi kertaa enemmän vauhtia kuin Jimi.
Toimittaja: Voisitko omin sanoin kertoa kuulijoillekin tapahtumien kulusta.
Aina: Kaikki alkoi siitä, kun isoveli irroitti minulta valjaat. Oli todella vapauttava tunne sanoisin. Ensimmäiseksi menin poikien kanssa sadevesikaivolle. Kurkottelin alaspäin ja emäntä huusi isoveljelle, että älä anna Ainan tipahtaa. Emäntä oli siinä vaiheessa yläilmoissa kiinnittämässä verkkoa, eikä ehtinyt estää hyppyäni. Humps, katosin hämärään. Se oli kummallinen tunne. Vähän siinä nuuskin ja ihmettelin, ehdin huomata sivulle päin lähtevän putken, kun minut jo nostettiin ylös. Emäntä oli käsittämättömän nopeasti paikalla.
Toimittaja: Mutta sittenhän kaikki oli hyvin. Olit emännän sylissä.
Aina: Niinhän ne luuli. Mutta hämmingin hetkellä ponkaisin täysillä ja loikkasin ainakin kolmen metrin kaaressa marjapensaiden väliin. Siitä juoksin kokeilemaan sitä samaa koivua, mitä Jimikin aikaisemmin. Niin Jimi oli muuten tässä vaiheessa ikkunaluukulla siellä sisäpuolella kateellisena katsomassa. Emäntä oli samassa taas vierellä, mutta ei päässyt heti ryteikön yli puulle. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja pinkaisin naapuriin. Siellä on puita parin metrin välein, jotan on mistä valita. Loikkasin pariin puuhun ja aina takaisin alas. Mistä sitä yhtäkkiä tietää mikä on paras. No sitten yhden puun rungon takaa kuului houkuttelua ja joku rapisi sitä runkoa vasten. Päätin mennä katsomaan. Hyppäsin rungolle ja olin samassa taas emännän sylissä. Se oli loikannut aidan yli ketterästi kuin maailmanmestarivoimistelija ja pelasti minut suuresta maailmasta. Sitä pelastusta en kyllä olisi ihan niin nopeasti kaivannut.
Toimittaja: No on siinä ollut menoa. Ihan hengästyttää ajatella.
Aina: Joo, mutta ei minua puuskututtanut edes yhtään. Jimi sentään oli kuin höyrykone oman seikkailun jälkeen. Minä olenkin niin pieni ja ketterä. Miu.
Toimittaja: Tämä riittää tältä päivältä. Täytyy sanoa, että toimittajan hommissakin tämä on ollut hurjinta menoa tähänastisen uran aikana. Päätän raporttini tähän.
Kommentit