Me päästiin karkuun! Eikä edes suunniteltu mitään, vaan kaikki kävi ihan vahingossa. Olin kaikessa rauhassa pihahäkissä, kun Jimillä alkoi iltahepuli. Se kävi juoksemassa pari kertaa talon päästä päähän ja syöksyi takaisin pihalle. Siinä se syöksähteli pari kertaa sinne tänne ja - rysäytti oven auki. Se ei ollutkaan lukossa!

Hämmästyttiin niin, että ei ensin oikein tajuttu mitä tapahtui. Sitten siinä hiippailtiin ja emäntä tuli kovalla tohinalla takapihalle. Oli jotenkin kuullut ja sitten nähnyt, että ovi oli sepposen selällään. Minä sentään säntäsin metsän puolelle, mutta Jimi tuijotti niin meitä kiusanneita kolmea sinitiaista, että ei tajunnut lähteä. Se joutui siis heti häkkiin takaisin.

Minä sain juosta monta kertaa aidan viertä metsän reunaan, siitä takaisin etupihan puuhun jne. Emäntä juoksi perässä ja yritti näyttää järkevältä ihmiseltä, kun naapurissa oli vielä juhlat ja juhlijoita paikalla. Sain siitä selvästi paljon etua ja pääsin pari kertaa pujahtamaan käsien välistä. Niinhän siinä sitten taas vaan kävi, että emäntä poimi minut puun rungolta ja passitti takaisin häkkiin. Hän laittoi salvan kiinni ja telkesi vielä varmuuden vuoksi laudan palalla oven niin, ettei Jimi saisi sitä hievautettuakaan, vaikka rysäyttäisi päin koko painollaan.

Saatiinpa vauhtia tähänkin iltaan! Me ollaan siinä kyllä aika mestareita.