Kuvat löytyivät viimein toiselta koneelta, joten nyt on raporttini kuvien kera tässä. Aina kuulemma haluaa sitten myöhemmin vielä jotain laittaa.

Perjantaina illalla lähdettiin Pohjanmaalta ajelemaan Äänekoskelle eli Keski-Suomeen. Päätettiin Ainan kanssa olla yötä Kiian luona, niin sai Aina sukuloidan samalla kertaa. Ei minullakaan mitään Kiiaa vastaan ole, päinvastoin, kiva tyttöhän se on ja Kiian emännällä on aina niin suussasulavat eväät meille, että mentäisiinpä useammin.



No lauantaina lähdettiin seitsemän jälkeen ajelemaan Jämsään. Aina naukui koko matkan. Otti vähän hermoon, niin että minäkin koitin sitä välillä komentaa hiljaiseksi, mutta ei auttanut. Onneksi muuten oli ihan mukava matkustaa. Mutta sitten alkoi se operaatio mistä minä en niin välitä: näyttely. Oli tosi paljon ihmisiä heti ovella vastassa ja kissoja tietysti myös. Ensin jouduttiin eläinlääkärin tarkistukseen ja vaikka koitin peruuttaa ihan boxini perälle, niin sieltä vaan emäntäni onki minut tarkastettavaksi.



Kun siitä koettelemuksesta selvittiin, niin jouduttiin taas ojasta allikkoon eli näyttelyhäkkiin. Olin siellä häkin perällä melkein koko päivän. Paitsi silloin, kun minut otettiin harjattavaksi ja puunattavaksi tai kiikutettiin tuomarille. Arvostelun aikana päätin, etten ole liian pentu tuomarin syliin ja käperryin siihen, kuten minulla on tapana. Ei tuomari siitä pahaa tykännyt.



Aina ei jostain syystä ole ollenkaan pahoillaan näyttelytouhusta. Se pötkötteli häkin etureunalla milloin ei leikkinyt ja nautti muutenkin huomiosta. Senköhän takia se valittiin TP:ksikin sunnuntaina. Onhan Aina tosi suloinen ötiäinen, joten kyllähän tuomareidenkin täytyy siitä tykätä.




Sunnuntaina minäkin totesin, että olkoon menneeksi, ollaan nyt sitten hienosti, kun eihän sieltä poiskaan päässyt. Annoin harjata ja laittaa ja melkein esiinnyin tuomaripöydällä. Sainkin mainiot arvostelut ja häntäänikin tuomari kehui pitkäksi.



Maanantaina illalla käytiin sitten virallisesti mummolassa. Tarkistin tontin rajat ja ihan se asumiskelpoiselta paikalta vaikutti yhtä asiaa lukuunottamatta. Siellä asui minua pari kiloa pienempi koira, joka ei päässyt tarkastuksestani läpi. En voisi ajatella asuvani Sesin, vai kirjoitataankohan Cesi, kanssa saman katon alla. Paras pitää välimatkaa ylimääräisiin koirarodun edustajiin.



Päästiinhän sieltä viimein kotiinkin. Oli hauska kesälomareissu ja nyt on vielä hauskempaa olla kotona. Eipä ole kotipihahäkin voittanutta paikkaa.