Ihan hissukseen rupesin täyttämään kastelukannua ja ajattelin, että Jimi on varmaan ulkona. Ei huomaa mitään. Mutta samassa oli poika jalkojenjuuressa. Yhtään mikään asia ei kiinnosta Jimiä niin paljon kuin sisäkukkien kasteleminen. Ei edes ruoka. Ei edes kinkkusiivu, vaikka ehkä se kiinnostaa melkein yhtä paljon.

Kävelin olohuoneeseen. Jimi laittoi nenänsä ison kukan juurelle ennen kuin ensimmäistäkään pisaraa lorahti ruukkuun. No siinä tuijotettiin. Käytiin pari kertaa kierroksella täyttämässä kannua ja Jimi oli koko ajan kosketusetäisyydellä jaloistani. Kaikki kukat oli kasteltu. Siis myös se siellä seinällä, mihin Jimi kurkotteli nousten seinää vasten piiiitkäksi kissaksi. Kannun pohjalla oli vielä vähän vetta ja ajattelin, että kyllä se sinne isoon ruukkuun menee. Kallistin kannua ja ennen kuin tajusin Jimi työnti päänsä suoraan vesisuihkun alle. Eikä edes lähtenyt mihinkään, vaikka korvaankin meni vettä. Varsinainen kastelukaveri.