Kissoja siellä, kissoja täällä, pari mahan alla ja välillä joku selän päällä. Minulla on ollut niin rauhallisia päiviä entiseen verrattuna sen jälkeen kun pikkukissa tuli taloon. Voitte uskoa, että tuollainen levoton kollipoika osaa käydä vanhan hermoille, kun innostuu haukkailemaan milloin hännästä ja milloin kuonosta. Kyllä Jimi yleensä on ihan ok, mutta illalla vähän vähemmän. Silloin oli ennen aina minun kimpussani.

No nyt siis on ollut rauhallista, jos ei ota huomioon sitä jytinää, joka ohi juoksevien kissojen tassuista lähtee. Ovat touhunneet keskenään ja hyvä niin, mutta yhden asian haluaisin kieltää. Silloin, kun Minä olen syömässä, niin yhdenkään kissan ei pitäisi tulla lähelle, eikä varsinkaan mahan alle. Se on MINUN oma hetkeni ja MINUN oma ruokani. Piste. Kyllähän nyt pienenkin kissan pitäisi se ymmärtää.
60684.jpg