Nyt saa riittää kokopäivätoiminen pihailu. Tarvitsisin silitystä kiitos. Ja nyt voisi rapsuttaa tuosta leuan alta. Nau. Ja silitystä ja päivän höpinät kiitos. Nau. "Mitä, onko sinulla asiaa". Nau. "Ihanko totta, jätitkö Ainan yksin pihalle". Nau jne.

Minä en vaan ymmärrä mitä hepuleita tuo meidän emäntä tällä hetkellä saa, kun on minua silittänyt. Huitoo käsiä ja naamaansa ja ihan kuin yrittäisi ottaa jotain pois suusta ja nenästäkin. Minäkö muka pöllyän? Enhän minä mitään tee, nautin vain kesästä.

Aina on jotenkin omituisen näköinen tätä nykyä. Aika laiha ja jotenkin epäsuhtainen. Onkohan sillä joku kehityshäiriö? Jokukin sanoi sitä ihan hupsun näköiseksi miniatyyrikissaksi. Kuulemma kuin iso kissa, mutta hyvin pienessä koossa. Ja kyllä minusta nuo jalat on nyt jotenkin kummallisen pituisen. Saa nähdä mitä ötiäisestä kasvaa vai kasvaako enää ollenkaan.

Mutta täytynee taas vääntäytyä ulos. Silityskiintiö on kunnossa ja Sarakin taitaa olla siellä takapihalla, kun ei sitä täällä sisällä näy.