Meidän pihaan ilmestyi eilen kissavieras, joka oli suurin piirtein mun hännän mittainen. Se oli Misse (toivottavasti muistan nimen oikein), kauniin raidallinen kotikissa. Tai siis ihan pentu vielä ja noin 12 viikon ikäinen. Oli se aika utelias tapaus, eikä oikein edes pelännyt. Kyllä mua olis noin pienenä pelottanu paljon enemmän.

Kyllä minä sille pikkupennulle vähän sähähdinkin. En oikein tiennyt, että olisinko ollut huomaamatta vai huomannut ja sanonut jotain. Minulta menee vähän pikkupennun asemasta pohja pois, kun paikalle ilmestyy niin pikkuriikkisiä esittäytyjiä. Minähän näytän tuossa melkein koiranpennulta kissanpennun vierellä, kun olen niin iso. Tai siis tietysti isolta kissalta pikkupennun vieressä.



We had a visitor yesterday. It was little kitten called Misse. I felt like huge monster kitten, because Misse was so little. Take her away that I can be the little kitten of this house little longer. I want to be the super sweetie kitten. I have to admit that Misse was quite fearless and nice. If she was bigger I could be her friend, perhaps.