Se oli mahtavaa. Ne oli ihan mustia ja lenti ympäriinsä. Sitten välillä joku niistä syöksyi suoraan alaspäin ihan siinä häkin lähellä. Viuuuh. Näytti, että se lentää maahan asti, mutta siitä se lähti ylöspäin. Upeaa.

En millään malttanut lähteä yöllä sisälle, kun emäntäni houkutteli. Ne lepakot oli niin upeita. Mahtavia, makeita. Niskat vaan meinasi kipeytyä, kun piti tuijottaa taivaalle ja sinne tänne tuonne.

Sitten minut huijattiin sisälle. Ikkunaluukusta tuli käsi pihalle ja - heilutteli kinkkusiivua. Epistä, eihän semmoista voi kestää ja oli pakko mennä kinkkusiivun perässä sisälle. Ja pam. Ikkunaluukku meni selän takana kiinni.

"Älä valita. Minua ei enää päästetty katsomaan sitä lepakkoesitystä", Aina miukuu. Ei sinulla olisi hermot kestäneet niitä. Tarvitaan jämerä kissa, että voi ihan rauhassa seurata sellaista esitystä. Voi, kun minullakin olisi siivet...