Tänään päästiin jo Jimin kanssa kulkemaan ikkunaluukun kautta tarhaan. Se oli aika jännää, eikä me mahduttu yhtä aikaa siitä aukosta. Yritettiin monta kertaa yhtä aikaa eri suuntiin.

Minä kyllä protestoin aika tavalla sitä, että ympärillä oli joka puolella verkko, mistä ei päässyt läpi. Ei siitä pääse, minä kokeilin. Tarha ei ole ihan valmis, koska siihen kuulemma tulee vielä katto. Yritin minä mennä kovaa vauhtia tolppaa pitkin ylöspäin ja sitä kautta seikkailemaan, mutta aina minut nostettiin takaisin maahan. Ei siis saatu olla siellä vielä ihan ominpäin.

Yksi erityisen kiva juttu on, että tarha on tehty niin, että päästään olohuoneen ikkunalaudallekin istumaan. Siinä on mukava kurkistella sisälle päin, kun tähän asti on nähnyt vaan sisältä ulos.

Ei niin jännä päivä kuin eilen, mutta menettelee pikkukissan elämässä. Otetaan vielä vähän spurttia Jimin kanssa, niin päivä alkaa olla pulkassa.