Tuulee niin hienosti turkkiin, ei ole liian kuuma ja aurinko paistaa. Mitä enempää voisi koira toivoa? No ei mitään, paitsi kunnon lämpöisen lihalautasellisen tai jotain ehdottoman hyvää pöperöä.

Ajattelin napata vuoron noilta kissoilta taas välillä omiin tassuihini. Hössöttävät aina kaiken moista, mutta minä otan rauhallisesti. Riehuisin mielelläni ulkona enemmän, mutta kun ei niitä palloja enää heitellä.

Tuo tuulen puhallus tuo vieläkin vähän mieleeni käärmeseikkailun nuoremmilta päiviltäni. Pelkäsin nimittäin pitkään tuulta sen jälkeen, kun kyykäärme puraisi minua nenän viereen. Olin tosi huonossa kunnossa ja kuono jättiläismäisenä möhkäleenä jonkin aikaa. Onneksi selvisin. Mutta nyt on taas melkein kesä. Toivottavasti en törmää yhteenkään lieroon. En ole niitä nähnyt tässä meidän pihassa, mutta naapurin pihassa oli yksi viime kesänä. Vai taisi niitä olla useampiakin. Ei kannata alkaa turhaa niistä hössöttämään, toivotaan vaan, että pysyvät kaukana minusta. Kaksi kyyn pistosta elämän aikana on ihan tarpeeksi. Sillä toisella kerralla ei onneksi ollut niin paha tilanne. Tuleekohan sille kyyn myrkylle vähän immuuniksi, kun useampaan kertaan saa? Saattaahan se olla, mutta en tiedä.

Ei, täytyy tästä lähteä etsimään mukavaa lepopaikkaa auringosta. On niin hienoa, ettei tarvitse pensaan alle kaivautua... Mitähän minä sanoin. Siis eihän pensaan alle saa kaivautua.

Nyt aurinkoon mars ja mukavat nokoset.

84591.jpg