Töm tö döm töm tö döm. Töminä lähestyy hurjaa vauhtia ja ohi vilahtaa jotain ruskeaa.  Mikä se on? No Jimi, joka loikki ovella seisoneen ohi pikavauhtia suoraan ulos.

Pikkulinnut häiritsivät Jimin mielenrauhaa heti aamusta lähtien ja saivat hännäkin viuhumaan kovemmin kuin koskaan. Yksi jopa törmäsi ikkunaan, tömps. Ja siitähän seuraa armoton halu päästä jahtaamaan moisia sirkuttajia ja pyrähtelijöitä. Onneksi sitä sirkutusta kuului oven ulkopuolella joka puolelta niin, ettei Jimi sännännyt pidemmälle. Ei ehtinyt keksiä minkä perään syöksyisi.

Ei saisi nauraa toisen nälälle, mutta... Jimi leikataan iltapäivällä vähän vähemmän kolliksi ja nyt siis ei saa syödä. Isolla kissalla vaan on pitkin päivää nälkä ja nyt se yrittää houkutella minua jääkaapille ja oli tosi hyvää kaveria aamupalan aikaan. Juttuakin tulee ja kaikenmoista lepertelyä, että "antaisitko minulle edes jotain pientä purtavaa". :) No kyllä iso poika hetken ilman ruokaa jaksaa olla.