Se oli niin sopivasti pöydän reunalla. Tuoksu kiemurteli nenääni ja näin sen ja hyppäsin ja nappasin. Siinä tuolilla sitten mutustelin kinkkua, kun emäntä kääntyi takaisin mehulasin täytöltään. "JIMI, MITÄ IHMETTÄ. SE OLI MUN LEIPÄ", alkoi papatus. Nooh, kyllähän se aina alkaa, mutta kinkku pääsi parempiin suihin. Nau.