Kissatkin voi nukkua koiranunta. Kuunnella jokaista rapsahdusta. Siis voitte uskoa, että hermot on riekaleina tässä vaiheessa. No annan minä sen ipanan jo vähän välillä olla rauhassa, mutta pakkohan sitä on vieläkin vahtia.
Emäntäni sanoi tässä aamulla, että minun pitää lähteä pihalle tuulettumaan ja rauhoittumaan. Siis minun! Tämä on mun koti, mun ruokakupit, mun kissanvessat, mun raapimapuut, mun, mun. Tottakai niistä pitää pitää huolta ja välillä se on niiin rankkaa.
En ole vielä ajanut Ainaa ovesta pihalle, mutta pari kertaa se on käyny mielessä. Ja kun toisaalta sitten se on niin suloinen... Voiskohan siitä ehkä joskus olla kaveriksi. Ja kyllä sillä omaa tahtoa on. Haluaa tutkia kaiken, vaikka mä koitan estää.