Rrrraaa, sain sanottua ja emäntä säikähti. "Mitä Jimi, sanopas uudestaan". Rrrraaa, kähisin uudestaan, eikä ääni lähtenyt oikein mitenkään. "Oletkos sinä poika juonut tänään ollenkaan. Nyt heti vesikupille", emäntäni nosti minut syliinsä ja kantoi vesikupille. Vähän vilkaisin, että onko pakko, mutta uskoin sitten. Aloin lipsutella vettä menemään ja huomasin, että janohan minulla olikin.

En malttanut tulla kuumimpaankaan aikaan pois häkistä. Olin silloin kivirakennuksessani, joka ei ollut niin kuuma kuin auringon porottama häkki muuten. Siinä sitten vaan kävi niin, että kurkku kuivi ihan kokonaan. Onneksi saan hyvää hoitoa aina, jos sitä jotenkin tarvitsen. Koitan huomenna muistaa itsekin, että juominen on tärkeää.

78119.jpg