Mitä tämä on? Se on märkää. Tulee täps, täps, minun nenälle. Aivastuttaakin melkein. On se kyllä lämmintä ja ihan vedeltä se maistuu, kun pyyhkäisee naamalta. Aina tule äkkiä pihalle, niin pääset sateeseen!

On se hyvä, että jotain hauskuutta päivään löytyy, kun meidän emäntä istuu vaan nenä kiinni tietokoneen ruudussa ja puhelimessakin se höpöttää. Jos yrität mennä silityksiä kyselemään, niin pari hassua sipausta siltä vaan saa. Tämmöinen käytös ei kyllä sovi kissalliseen perheeseen alkuunkaan. Mutisi se sentään jotain, että maanantaina pitää vapaapäivän ja sitten on meidän käytettävissä vaikka koko päivän. Kyllä minä sitten pakotan sen päiväunille niin, että pääsen ihan kylkeen kiinni nukkumaan. Se on nimittäin paras tapa nukkua päiväune. Niin ei vaan ole tapahtunut pitkään aikaan...

Mutta nyt sateeseen. Missä ihmeessä se Aina on? Ettei taas olisi hiipinyt leivinuunin päälle laatikkoon piiloon.