Täytyy ottaa Jimiltä välillä vuoro ja kertoa vähän Ainasta. Nimittäin Aina osoitti jo eilen, että Kuriilien bobtail on aivan mieletön rotu tai sitten Aina on aivan uskomaton pikkukisu. :) Esimerkiksi heti ensimmäisenä päivänä Aina löysi tiensä leivinuunin päälle. Operaatio, mikä vei Jimiltä kauan. Kyllä siperiankissatkin on vauhdikkaita jne. Mutta Kuriilien bobtail näyttää olevan vähän eri juttu.

Ja tosiaan. Jimi on höykkyyttänyt Ainaa aika tavalla. Välillä on pitänyt kaksikkoa vähän erottaa ja antaa molemmille tasaantumisaikaa. Yön nukkuivat niin, että välissä oli suljettu ovi. Aina nukkui kyllä paljon paremmin, koska päivä vaati veronsa.

Jimi on ollut mahdoton. En ajatellut, että se ihan näin kauhea olisi. Antaako ehkä kevään levottomuustekijä lisänsä tähän soppaan. Ja pissa haisee. Toin olohuoneeseen pienemmän kissanvessan, että Aina löytäisi tekemään asiansa sopivaan paikkaan. Herra Jimi käy nyt siinä joka välissä. Hyh, hyh. Eipä tuota oikein voi estääkään, mutta vähän kurjaa se on.

Voi Jimi. Kun sinä pian ymmärtäisit, että Aina on kaveri ja aika ihana sellainen. Kyllä Jimi sinulla on aina se tietty paikka minun sydämessäni, eikä kukaan toinen sitä varasta. Kyllä vähän harmitti, kun herra ei suvainnut vapaaehtoisesti ottamaan vastaan yhtään rapsutusta tai tulemaan syliin. Varsinkin iltaisin kuvioon on kuulunut paljon juttelua ja nyt se ohjelmanumero jäi pois. Koskahan taas Jimi rentoutuu niin, että entisenlaiset hommat onnistuu...

Nyt Aina hyppäsi hienosti tuolin selkänojalle. Sellaisen tavallisen keittiöntuolin ja keikuu siinä kuin trapetsitaiteilija. Ei siinä häntää tarvita tasapainottamaan tilannetta. Ja nyt tupsahti näppikselle touhuamaan. Onneksi sinä olet aika epeli tyttö. Ehkäpä pian saat Jimin kiedottua tassusi ympärille.

Jimiltä vuoron napaten, Outi
57691.jpg