Mitenkähän paljon meitä aiotaan pitää kolmestaan tai siis neljästään yksin kotona, jos Sarakin otetaan huomioon. Eilen oltiin pitkään ja tänäänkin ollaan kuulemma pitkään, ainakin viisi tuntia. Se on kyllä paljon, kun noissa tytöissä on aika tavalla vahtimista. Minttukin on alkanut tekemään niin rajusti tutkimusretkiä pöydälle, että ihanhan sille pitää jo sanoa, että pysyisit nyt maanpinnalla tai mene häkkiin kiipeilemään.

Häkistä puheenollen, Aina on ottanut vakiopaikakseen sen kaikkein korkeimman hyllyn. Siellä on kuulemma mukavaa. Minä olen sitten pysynyt melkein maanpinnalla, kun sieltä löytyy vakiopaikat, joissa ihan kovimmalla auringon porotuksellakaan ei ole niin kovin kuuma. Tai no, on siellä kuuma, mutta jonkin aikaa kestää olla.

Yksinolo ei ole hullumpaa, jos se sattuu päiväsaikaan, juuri silloin kuumimmille hetkille. Silloin voi kaikessa rauhassa kääntää kylkeä, jos tytöt vaan antaa olla rauhassa. Mutta ilta on sitten toinen juttu. Sitä yksinoloa en oikein sulata ja sitten kyllä annan kunnon mourut kotiin tulijoille. Sehän nyt on vähintä, mitä kollipoika voi siinä tilanteessa tehdä. Ettäs tiedätte jo etukäteen, mikä täällä sellaisessa tilanteessa odottaa.