
Aina koittaa jotain töniä ja sanoa. Niin, että se pääsee ensimmäistä kertaa Äänekoskelle muutaman päivän päästä. Minä olen tietysti ollut siellä ennenkin, mutta silloin siellä ei vielä ollut Kiiaa, Ainan siskoa. Saa nähdä miten sellaisesta naisvallasta selviää. Ehkä me sieltä reissun päältäkin jotain kirjotellaan. Saapa nähdä ehtiiko, että minkä verran on hässäkkää ja menoa.
On tuosta Ainasta muuten se hyöty, että kun Sara jää matkan varrelle mummolaan, niin eipä tarvitse yksin takakontissa matkustaa. Ja on vielä samassa kuljetushäkissä. Hyvä juttu! Sitten joko ollaan kiltisti tai huudetaan yhteen ääneen. Siinä kyllä olisi hauska jekku, jos laulettaisiin pitkin matkaa. Nau.
Kommentit