Se oikea vastaus siis oli kuriilien kiitäjä, joka on syöksynyt ulos ovesta ja siitä kiitäen halki pihan ja metsän reunaan asti. Minä jäin melkein jalkoihin! Aina on sellainen pikaliippari, että sillä samalla vauhdilla se hurautti korkealle koivuun täyilemään. Tuossa kuvassa se on jo vähän tullut alaspäin, kun silloin vasta meidän paparazzi toimittaja sai kameransa tähtäysasentoon. Että semmoinen tapaus.

Mutta kyllä minäkin. Ihan takuulla pääsisin ylemmäskin, mutta miksi turhaa raahautumaan tämän korkeammalle. Kokeilin vaan, että kyllä ne kynnet vielä pitää kuusen rungostakin, vaikka niitä vähän lyhennettiinkin. Mintun ei annetan tällaista kokeilla, eikä kyllä Ainankaan. Aina vaan ottaa aina oman luvan. Niin miksi muuten minä saisin luvan. Ai, että muka en enää viitsi tehdä temppuja. Odottakaapas, kun seuraavan kerran mennään ulos...

Ai niin. Me Ainan kanssa luovutettiin Kissanpäiviä ja koiranunta sivuston kaunistaminen toistaiseksi Saran ja Mintun hommaksi. Ne kun on nykyään niiiiin kissaa ja koiraa että.

192661.jpg