Kyllä nyt kotonakin on hyvät tarjottavat. Kalaa ja kaiken moista. Minkähän ihmeen takia tuo meidän emäntä puhuu, että nyt pitää syödä huomisenkin edestä. Ettei me muka saataisi syödä ollenkaan tämän illan jälkeen. Omituista höpötystä. Ja sitten se paijailee ja hellittelee ja on muutenkin jotenkin hellämielinen. Ja Jimiäkin puhuttelee kollipojaksi oikein erityisellä tavalla. Kyllä huomisessa on nyt jotain pahasti vialla.

Näistä kotiherkuttelulista Jimille tulee aina vaan mieleen se, miten Äänekoskella syötiin katkarapuja ja vaikka mitä. Täytyy kuulemma ehdottomasti lisätä kuvakin katkarapupäivällisestä.

66741.jpg

Tiedätkö muuten kumpi hopeisista olen minä ja kumpi on Kiia?

No nyt se sen teki. Nappasi meidän ruokakupit kaappiin. Mitäs peliä tämä tämmöinen on. Jimikin oikein mouruaa. Mutta ruokaa kuulemma saadaan vasta huomenna illalla. Ei, ei, ei. Miten pikkukisun muka niin pitkään pitäisi pelkällä vedellä pärjätä...