Tiesin, että Aina oli jo muutamana yönä hiippaillut isonveljen sängylle nukkumaan. Ja Aina muka luuli, etten osaisi lukea eilistä viestiä. Mutta minäpä tein kepposen.

Meninkin itse isoveljen kaveriksi, kun hän meni nukkumaan. Aina ei vaan käsittänyt, että se tarkoitti sitä, että vain yksi kissa mahtuu sinne nukkumaan. Ötiäinen tulikin hetken päästä myös ja yrittä saada hyvää paikkaa ihan minun vierestäni. Painiksihan se sitten meni.

Minulla alkoi samassa maha kurnia ja jouduin lähtemään syömään. Niin ja isoveli näytti siltä, että olisi ihan pian jouduttu lähtemään muutenkin. Ajattelin, että kyllä se Ainakin sängystä pois hyppää, kun jää yksin. Eipä hypännyt. No minä nukuin sitten tavalliseen tapaan sinisessä nojatuolissa. Siinä ei ainakaan kukaan potki päähän ja saa retkottaa ihan miten haluaa.