Kyllä alkuviikot olleet hurjaa menoa Ainan kannalta. Varsinkin ensimmäisen viikon ajan Aina joutui etsimään turvaa piiloista ja puollustautumaan kaikin keinoin. Hätähuutojakin kuului ja kuuluu joskus vieläkin. Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut niin, että kisuja voisi sanoa tasavertaisiksi - ainakin suurimman osan ajasta. Leikki on yhteistä, lepoaika on yhteistä ja jopa niin, että nukkuvatkin yleensä toistensa lähellä. Helpotuksen huokaus siis.

Yksi kaikkein parhaista asioista tässä rauhoittumisessa on, että Jimi on taas Jimi. Se tulee juttelemaan, syliinkin ja kerjää silityksiä. Ainakin tekee samalla tavalla. Kyllä kaksi kissaa on kaksinkertainen onni.