En suosittele kenellekään trapetsitaiteilua taivaan laidalla. Ajattelin sitten kiivetä pois häkista, kun ei sitä kattoakaan vielä ole. Nousin vauhdilla oven yläpuolella olevaa aukkoa kohti. Helposti sinne pääsi, mutta sitten ei enää nau'ututtanut. Itse asiassa veti vakavaksi. Isäntä yritti jossain vaiheessa ottaa minua alas, mutta siirryin sellaiseen kohtaan, että eihän se yltänyt. Sitten makasin kapean laudan päällä jalat roikkuen molemmin puolin lautaa. Hui kauhistus. Ihan siinä tassut alkoi täristä.

Älä naura Aina. Se oli paha paikka! Sinä olet oravampi kuin minä, eikä sama temppu tuottanut sinulle mitään vaikeuksia, kun otit minusta mallia. Minulla on vähän enemmän massaa, jonka kanssa tasapainoilla. Olin siellä kymmenen minuuttia. Elämäni pisimmät minuutit ne olikin. Pääsin jotenkin takaisin oven kohtaan, kun pidin häntäni niin pitkällä kuin mahdollista. Se antoi vähän tasapainoa.

Kuva: viime hetkellä ikuistettu trapetsiseikkailun loppuvaihe
76425.jpg

Tiedättekö, minä päätin, etten enää kiipeä. Oli vähän liian traumaattinen kokemus.

Niin ja ei ihmejutut siihen kiipeilyyn loppuneet. Minun nenääni meni muurahainen! Seurasin niiden touhuja niin läheltä kuin pystyi ja sitten se yksi tempun teki. Koitin tuhahdella muurahaista pois nenästä ja huidoin tassulla, mutta meni pitkään ennen kuin onnistuin. Ja nenä jäi jotenkin kumman araksi. Minkähän takia?