68046.jpg

En ole -enää- oikea kollipoika. Kastraatti on kuulemma täsmällinen sana tästä tilanteesta. Mitä se merkitsee kissanelämässä? Millä tavalla minun elämäni on erilaista kuin ennen? Sellaisia tässä filosofoin ja koitan käsittää. Vastauksia on kai turha pyytää keneltäkään valmiina, joten itse on tämäkin ajatustyö tehtävä.

Mietiskelin yön yli ja tulin siihen päätelmään, että ei tämä elämä mihinkään muuttunut. Jotenkin on melkein kevyempi olo. Nytkin olen juossut puoli kuudesta tähän puoli yhdeksään, eikä tunnu missään. Ainakin on mukana juonessa joten kyllä tanner tömisee.

Ainallakin muuten tässä vauhdissa tipahti paita pois. Aina riisui sen ensimmäisen kerran jo eilen, mutta sukkapuku laitettiin takaisin yöksi. Aamulla se sitten oli jo helppo hoitaa pois tieltä.