Meidän emäntä on vähän sekaisin. Se höpisee ääneen, että onko kaksi sopivasti vai liian vähän ja onko kolme liikaa vai täydellinen luku. Vähintääkin kummallista. Sitten se ottaa minut syliiin ja paijailee. Pitäisi siinä malttaa kehrätä ja kyllähän sitä hetken jaksaa. Masututkimuksiakin emäntä teki ja mietiskeli, että mitähän tuomasi sanoisi näyttelyssä vähän lyhyemmistä masukarvoista. Leikkaushaava on jo häipynyt näkyvistä kokonaan ja kuulemma tuntuu vain vähän, kun koskettaa. No kyllähän minä sen tiedän.

Oli tosi villi yö. Saatiin valita oltiinko sisällä vai ulkona. Jimi oli melkein koko yön pihalla ja minäkin kömmin kylmine tassuineni sänkyyn vasta aamupuolella. Metkaa oli katsella yöelämää. Nähdään siitä kiipeilytelineeltä läheiselle tiellekin ja siinä huristi välillä autoja. Niistä kuului vaan ääni ja näkyi lamppujen valo.



Kaikki tiet vievät ylös eli kiipeilytelineistä on tehty lisätilaus. Kun tuo yksi ainoa taso pitäisi olla meidän molempien käytössä, niin aina jompi kumpi jää pimentoon. Siis nikkarit töihin. Yölläkin on parempi päivystää, kun ei tarvitse märässä maanrajassa kummankaan olla.